Luovuutta Villen kitaroinnista

Herään.

En olekaan enää siellä mihin nukahdin.

Usva ympärilläni kajastelee oranssia hehkua,

kuin kauempana palaisi jotain.

Nousen ylös.

Pakkohan minun on nousta.

Suunta on valittava.

Sumu on painostava.

Ovi.

Jätän sen auki perässäni.

Varmuuden vuoksi.

Kompastun.

Jään makaamaan.

Miksi nousisin?

Olen maannut jo pienen ikuisuuden.

Nousen ylös.

Pakkohan minun on nousta.

Nyt tiedän suunnan.

Sumu hyökkää silmille.

Juoksen takaisin ovelle.

Se on kiinni.